tiistai 12. lokakuuta 2010


Hämmästyttää, kummastuttaa
pientä kulkijaa.
Jännä homma, kun tajuaa, että oho onpas se elämä tosiaan vähän vaikeaa. Mä olen yrittänyt elää elämää, kuin jokainen päivä olisi viimeinen, mutta oikeastaan niin ei saisi tehdä. Mun pitäisi säästää rahaa, että saan ostettua myös 29 muunakin päivänä ruokaa kuukaudessa. En saisi törsätä sinä yhtenä päivänä kaikkea rahaa turhaan kakkaan, kun en mä oikeastaan tarvitsisi mitään. Tai, jos johonkin pitäisi nyt ensimmäiseksi investoida niin talvitakkiin. Mulla ei ole hyvää kunnollista talvitakkia, joka todella jopa mahtuisi kunnolla mun päälle. Voisin köpötellä enskuussa, jos suinkin, Retkiaittaan ja tutkia, jos olis alennuksia, joihin investoida ja katsoa, jos saisin vaikka äidin sponssaamaan pienen osan jostain kunnollisesta takista. En halua palella tänä talvena, kun vieläpä on luvattu kylmempää talvea, kuin mitä viimeksi oli. Ja silloin oli kylmä. Tosi tosi kylmä. Mä palelen herkästi.
Joten uusi takki. Se on nyt se, johon mun pitää käyttää rahaa. Ei leffoihin. Ei musiikkiin. Siihen takkiin. Mun pitää takoa tää tieto mun pieneen päähäni, että mä varmasti ymmärrän ja sisäistän sen, koska oon tunnettu siitä, että sitten kuitenkin kävelen sinne Anttilan Top Tenin osastolle ja kaivan mukaan ''muutamat'' alennusleffat, eli niitä saattaa siinä olla sitten ehkä kymmenkunta. Ja sitten itkettää, kun tuli tuhlattua mutta samalla oon kyllä aina ollut tosi onnellinen niistä kaikista uusista elokuvista. Elokuvat on mulle pakkomielle, jos sitä ei vielä tiedostettu. Mä olen hulluna siihen, että saan kaikkia hienoja klassikkoleffoja tai sit vaan jotain ällöttävän söpöjä tyhmiä hömppäkomedioita mun leffakatraaseen.
Mutta, enköhän mä vielä joku päivä osaa aikuistua. Mulla on Peter Pan -syndrooma.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

JOHANNA KURKELA : KUNNES SINUT VIIMEIN SAAN


Jos saisin yhden toiveen
Sen tuuleen kuiskaisin
Jos voisin vuoret siirtää
Niin kuitenkin
Hiljaa nimes lausuisin

Jos saisin yhden toiveen
Todeksi kirjoittaa
Sielusi silmät avaisin
Katsomaan
Miten paljon tunnenkaan

refrain:
Kunnes sinut viimein saan
Synnyn luonas uudestaan
Mä tahdon sua rakastaa
Kunnes sinut viimein saan
Itkee taivaat tuhkaa
Ja sydän huutaa kaipuutaan

Tän kaiken yksin kannan
En saa sua uskomaan
Mä läpi virheittesi nään
Siihen jään
Vielä joskus ymmärrät

refrain

Olisin siinä silloin kun kaikki muu katoaa
Voisin sydämesi jään sulattaa
Voisin sydämesi jään sulattaa


MODERN TALKING - CHERI CHERI LADY

Oh I cannot explain
Every time it's the same
Oh I feel that it's real
Take my heart
I've been lonely too long
Oh I can't be so strong
Take a chance for romance
Take my heart
I need you so
There's no time
I'll ever go

Cheri Cheri Lady
Goin' through emotion
Love is where you find it
Listen to your heart
Cheri Cheri Lady
Livin' in devotion
Always like the first time
Let me take a part

Cheri Cheri Lady
Like there's no tomorrow
Take my heart don't lose it
Listen to your heart
Cheri Cheri Lady
To know you is to love you
If you call me baby
I'll be always yours

I get up and get down
Oh my world turns around
Who is right, who is wrong
I don't know
I've got pain in my heart
Gotta love in my soul
Easy come but I think easy go
I need you so
All those times
I'm not so strong

Cheri Cheri Lady
Goin' through emotion
Love is where you find it
Listen to your heart
Cheri Cheri Lady
Livin' in devotion
Always like the first time
Let me take a part

Cheri Cheri Lady
Like there's no tomorrow
Take my heart don't lose it
Listen to your heart
Cheri Cheri Lady
To know you is to love you
If you call me baby
I'll be always yours

lauantai 9. lokakuuta 2010

STARRY EYED




Oh, oh, starry eyed
Hit, hit, hit, hit, hit me with lightning

Handle bars, and then I let go, let go for anyone
Take me in, and throw out my heart and get a new one

Next thing we're touching
You look at me it's like you hit me with lightning
Ahhh

Oh, everybody's starry-eyed
And everybody goes
Oh, everybody's starry-eyed
And my body goes
Whoa oh oh ah ah
Whoa oh oh ah ah
Whoa oh oh

So we burst into colors, colors and carousels,
Fall head first like paper planes in playground games

Next thing we're touching
You look at me it's like you hit me with lightning
Ahhhh

Oh, everybody's starry-eyed
And everybody goes
Oh, everybody's starry-eyed
And my body goes
Whoa oh oh ah ah
Whoa oh oh ah ah
Whoa oh oh

Next thing we're touching (x8)

Hit me with lightning

Oh, everybody's starry-eyed
And everybody goes
Oh, everybody's starry-eyed
And my body goes (x2)

whoa oh oh ah ah (x3)


SUMMER MOVED ON.


Seasons can't last
And there's one thing
Left to ask

Stay, don't just walk away
And leave me another day
A day just like today
With nobody else around

Friendships move on
Until the day
You can't get along

Handshakes unfold
And the way it goes
No one knows

Moments will pass
In the morning light
I found out

Seasons can't last
So there's just one thing
Left to ask

Stay, don't just walk away
And leave me another day
A day just like today
Stay, don't just walk away
With nobody else around

HE ATE MY HEART


En. Vain. Voi. Sille. Mitään.


http://www.youtube.com/watch?v=5jZXlBOjMRA&feature=related

että tää naurattaa mua aivan saatanasti. Mistä se johtuu ?




On se vain pakko sanoa, että tuo etualalla oleva mustaan t-paitaan ja tummiin housuihin pukeutunut nainen on tosi, tosi hyvä käyttämään kroppaansa. Löysin kaksi venäläistä tanssijaa youtubesta; Andrey Boykon ja Lika Stichn. Piti purra nyrkkiä, etten olis kitissyt ja vinkunut ääneen, kun tanssi iski suoraan tajuntaan kerta laakista. Toi ihana upea tapa hallita omaa vartaloaan on jotakin sellaista, joka saa mun sydämen aina kerta toisensa jälkeen sykkimään tosi hurjasti.
Lika Stich esiintyy myös tällä Andreyn videolla; http://www.youtube.com/watch?v=NbNv6MpxPlM&feature=related
Ihan sydänalaa lämmittää katsoa jotakin näin kaunista. Mua vaan itkettää, itkettää ja itkettää. En kykene käsittämään sitä, kuinka tanssi saa mussa aikaiseksi jotakin niin .. hurjaa.

Nää antaa mulle aina yhä uudelleen ja uudelleen sen potkun lähteä säästämään rahaa taas tanssitunteihin. Oon ollut liian pitkään poissa sieltä. Tahdon takaisin. Ei muuta, kuin nostamaan rautaa. Tässähän on pari kuukautta aikaa kevätkauteen. Kyllä tässä ehtii saada itsensä vähän parempaan kuntoon, jos vain treenaa kunnolla.

perjantai 8. lokakuuta 2010


THIS IS ME MYSELF & I

Mirror mirror on the wall
Tell me mirror what is wrong?


Mä haluan tanssia. Tanssia, tanssia ja tanssia. Tanssia niin helvetin paljon, että lähestulkoon jopa unohdan oman olemassaoloni. Joku päivä mä vielä vedän niin helvetin lujaa, tanssin niin saatanasti, etten kykene ajattelemaan mitään muuta ja vaan rojahdan uupuneena nukkumaan.
Tanssi on mun intohimoni. Jos mua ahdistaa, mun ei tarvitse, kuin vain ajatellakin tanssimista niin oon ihan ok.

Mun on pakko päästä tänään illalla hengähtämään saunaan. Mä haluan nollata aivot. Vetästä kaikki ajatukset alas viemäristä, saatana. Pakko vain saada rauhoituttua täydellisesti, jotta jaksaa ottaa vastaan uusia asioita. Edes kerran viikossa täytyisi saada vedettyä vähän henkeä.


So when will it end ?
So when, when will we meet, my friend ?


Olen ollut todella epävarma siitä, kuinka minun kuuluisi jatkaa eteenpäin, mutta lopulta tullut vain siihen tulokseen, että mitä väliä. Miksi pitäisi stressata tulevasta, kun ikinä seuraavasta päivästä ei voi olla täysin varma. Auto voi ajaa päälleni vaikka heti huomenna. Tai voin vain kompastua ja lyödä hölmöyksissäni pääni katukivetykseen. Siinä vasta olisikin mielenkiintoinen kuolema.

En kuitenkaan näe mitään järkeä enää siinä, että itkisin sitä, kuinka elämä on toisinaan hankalaa. Se on joskus helvetin hankalaa, mutta siinä ei auta puristua kasaan. Pitää vain jaksaa viedä itseään eteenpäin ja unohtaa taakseen se iänikuinen stressi. Täytyy matkustaa sinne Lappiin, jos todella tuntuu siltä. Täytyy vaihtaa alaa, jos sydän sanoo niin. Täytyy osata ottaa elämä vastaan sellaisena, kuin se tuleekin, eikä siinä samalla yrittää muuttaa sitä tosiasiaa, että jokainen on oman elämänsä sankari alusta loppuun saakka. Kukaan ei voi tulla kertomaan sinulle, kuinka elämäsi elät, sillä se olet yksinomaan vain sinä itse, joka päätät sen mihin suuntaan annat itsesi päätyä.

Yksinkertaisesti olen vain tullut siihen tulokseen, etten ole ihan varma siitä
mitä tahdon elämältäni, mutta annan sen tulla ajanmyötä. Ehkä jonakin päivänä hoksaan mitkä asiat ovat juuri minua varten.
Tavoitteenani elämäni aikana on myös päästä eroon pelkotiloista, jotka ovat haitanneet elämääni tähän saakka aivan suunnattoman paljon. Mutta tämän vuoden aikana olen jopa onnistunut ottamaan sytkärin kauniiseen käteeni ja tälle supersankarilliselle urhealle teolle en voi muuta, kuin vain antaa itsekseni aplodit ja nostaa olematonta hattuani.


Peloista puheenollen; pelkään aivan järjettömän paljon sitä, että ajaudun päihteiden maailmaan epäonnistumisten myötä. En tahdo turvautua alkoholiin saatika tupakkaan, jos pienikin asia tuntuu liian ylivoimaiselta. Sen näkee sitten omalla ajallansa, että mitä seuraavaksi tapahtuu. En osaa sanoa. Vielä en ole kuitenkaan ajautunut viistämään naamaa asfalttia pitkin, joten eiköhän tämä tästä sitten. Otan vain Juoppohullun päiväkirjan kouraan niin elämä hymyilee taas hetken aikaa helvetin kauniisti.

_______

Siispä rakkaat lapset rakastakaa kaikkia niin kuin olisi menossa viimeinen päivä elämästänne. Huomisesta ei koskaan tiedä.





torstai 7. lokakuuta 2010


U wanna peace of me ?

Tahtoisin tosi kovasti lähteä talveksi Lappiin. Rällätä lumikelkalla, mennä koiravaljakolla ja vaan pitää hauskaa vaikka parin viikon ajan. Pelkästään ajatuskin tollasesta tuntuu niin hirveen ihanalta ja rentouttavalta. Silloin voisi vain nollata aivot totaalisesti ja ottaa ilon irti arjesta.

Todennäköisesti koulu heittää totaaliset häränpyllyt ja joudun etsimään työpaikan nyt pariksi pariksi kuukaudeksi, kunnes voin jatkaa koulunkäyntiä vuodenvaihteessa. Vituttaa - mutta ei voi enää mitään.

Mietin sitä, kuinka hurjasti mun tekisi mieli lähteä tanssitunneille. Se voisi olla jotain sellaista mitä mä kaipaan elämältä.

TYTTÖ NÄKI SILLALTA KUINKA MUSTAA
VESI OLI ALHAALLA JOSSAKIN
ÄITI KYSYI; MIKSI TUO RUNOJA RUSTAA
LAPSI ON KAI PÄÄSTÄNSÄ SEKAISIN

Kun on taas valvonut yhden yön putkeen, huomaa yhtäkkiä, kuinka yöt eivät oikein tunnu missään. Parin päivän jälkeen tosin alkaa olemaan kyllä jo niin finaalissa, ettei tajua ympärillä tapahtuvia asioita (näin voi olla myös tosin yhdenkin valvotun yön jälkeen). Nyt on aika höttönen olo, muttei vain voi mennä nukkumaan. Muuten ei jaksaisi herätä, kun ennättäisi koisaamaan vain ehkä pari tuntia. Kello on nyt vartin yli seitsemän aamulla.

TYTTÖ ITKI HETKEN JA KATSOI TAAKSEEN
VILLINÄ SOI HUOKAUS KAUPUNGIN
KUINKA TÄMÄN TUNTISI OMAKSI MAAKSEEN
VESI OLI MUSTAA KUIN AIKAKIN

Aurinko on noussut jo niin paljon, ettei huoneessa tarvitsisi pitää valoa päällä. Pidän silti. Ehkä kyse on siitä, etten halua huoneeseen sitä pienintäkään hämäryyttä, taikka vain siitä, etten jaksa nousta ylös sammuttaakseni valoa. Taidan kuitenkin nousta. Eipähän kulu sähköä niin pahasti.
Voin sanoa olevani tällä hetkellä erittäin väsynyt. Ajatukset eivät oikein kulje just nyt. Mut tulipahan tämäkin kirjoitettua huterassa mielentilassa.


Tämä on syksy.

Sitä on vaikea ymmärtää.
Vaikea käsitellä.
Elämä muuttuu pikkuhiljaa.
Itse kuljen vain sen mukana.




keskiviikko 6. lokakuuta 2010



I would cross every ocean,
From the mountains high,
I would do anything to be by your side.




So she throws him at the wall and kisses burn like fire,
And suddenly he starts to believe
He takes her in his arms and he doesn't know why,
But he thinks that he begins to see


On rohkeaa tuoda esille omat mielipiteensä; elää hetkessä, tehdä elämästä elämisen arvoista. Toisinaan se satuttaa ja hyvällä tuurilla tällöin se tekee itse kenestäkin ehkä jopa vähän vahvemman persoonan. Elämä on elämistä varten. Sitä lausahdusta voi hokea helvetin moneen kertaan välttämättä ymmärtämättä lainkaan sen tarkoitusta. Itse ymmärrän kyllä. Ja pyrin elämässäni siihen, ettei asioita jäisi kokematta. Väkisinkin joudun vain toteamaan pitkin hampain, ettei kaikkea haluamaansa voisi saada. Mutta sekin on aina yksi kokemus lisää omalla tavallaan. Vittumainen kokemus tosin. Mutta kaikessa karuudessaan se on hyvä kokea pettymyksiä. Oppii ainakin arvostamaan niitä hyviä asioita.

Tuli muuten mieleen, että rakastan syksyä. Syysruskaa. Valoa. Pientä kirpeyttä ilmassa. Ei ole kuuma, eikä liian kylmä. Se tuntuu hyvältä ja saa nauttimaan ilmasta vieläkin enemmän. Kauniit aurinkoiset syyspäivät on jotakin sellaista mitä en kyllä tohtisi vaihtaa yhtään mihinkään. Mutta kieltämättä, jos sitä samanlaista olisi jokainen päivä, ei siitä ehkä osaisi nauttia niin paljon. Joka vuosi tykkää odottaa syksyä ja syksyn kauneutta.



SHE SAYS:

Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life


Tänään on jaksanut huolettaa, ihmetyttää, väsyttää ja kummastuttaa. Elämä tuntuu välillä vaikealta käsitellä, mutta olen huomannut, että se antaa aina jossakin vaiheessa jotakin hyvää takaisin, jos vain jaksaa odottaa.