keskiviikko 6. lokakuuta 2010


So she throws him at the wall and kisses burn like fire,
And suddenly he starts to believe
He takes her in his arms and he doesn't know why,
But he thinks that he begins to see


On rohkeaa tuoda esille omat mielipiteensä; elää hetkessä, tehdä elämästä elämisen arvoista. Toisinaan se satuttaa ja hyvällä tuurilla tällöin se tekee itse kenestäkin ehkä jopa vähän vahvemman persoonan. Elämä on elämistä varten. Sitä lausahdusta voi hokea helvetin moneen kertaan välttämättä ymmärtämättä lainkaan sen tarkoitusta. Itse ymmärrän kyllä. Ja pyrin elämässäni siihen, ettei asioita jäisi kokematta. Väkisinkin joudun vain toteamaan pitkin hampain, ettei kaikkea haluamaansa voisi saada. Mutta sekin on aina yksi kokemus lisää omalla tavallaan. Vittumainen kokemus tosin. Mutta kaikessa karuudessaan se on hyvä kokea pettymyksiä. Oppii ainakin arvostamaan niitä hyviä asioita.

Tuli muuten mieleen, että rakastan syksyä. Syysruskaa. Valoa. Pientä kirpeyttä ilmassa. Ei ole kuuma, eikä liian kylmä. Se tuntuu hyvältä ja saa nauttimaan ilmasta vieläkin enemmän. Kauniit aurinkoiset syyspäivät on jotakin sellaista mitä en kyllä tohtisi vaihtaa yhtään mihinkään. Mutta kieltämättä, jos sitä samanlaista olisi jokainen päivä, ei siitä ehkä osaisi nauttia niin paljon. Joka vuosi tykkää odottaa syksyä ja syksyn kauneutta.



SHE SAYS:

Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life
Don't let go
Never give up, it's such a wonderful life


Tänään on jaksanut huolettaa, ihmetyttää, väsyttää ja kummastuttaa. Elämä tuntuu välillä vaikealta käsitellä, mutta olen huomannut, että se antaa aina jossakin vaiheessa jotakin hyvää takaisin, jos vain jaksaa odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti